STT:n historia alkaa vuodelta 1887. Silloin perustettiin Suomen Sähkösanomatoimisto, joka lähetti maakuntalehdille maksusta uutisia, joita se oli saanut lennätinverkon kautta ympäri maailmaa. Sortokauden aikana 1902 toimisto lakkautettiin viranomaisten toimesta, mutta Suomen Sähkösanomatoimiston silloinen johtaja Uno Wasastjerna osti pian Suomen Uutistoimiston. Suomen Uutistoimisto ja Sanomalehtien Tietotoimisto yhdistyivät vuonna 1915 ja siitä lähtien on ollut Suomen Tietotoimisto. Pian STT oli ainoa uutistoimisto Suomessa.

Melkein alusta alkaen STT on saanut toimintaansa valtiontukea. Ainoana toimijana alallaan STT:llä oli suuri merkitys yhteiskunnassa. Alun perin STT toimitti uutiset Yleisradiolle, Helsingin Sanomille ja useille maakuntalehdille. Näin ollen STT oli myös valtion johtoväelle ja eri toimijoille tärkeä instanssi, jonka kautta välitettiin tietoa kansalle. Ottaen huomioon sen ajan vähäisen määrän eri tiedotusvälineitä, STT:n toimittamilla uutisilla oli iso painoarvo. Niinä aikoina, jolloin viestintäalaa ei ollut vielä olemassa, STT:n voidaan sanoa toimineen jopa valtionjohdon omana tiedottajana.

Valtio kustansi mm. STT:n ulkomaantoimituksen matkoja. Pääministerin ja ulkoministerin ulkomaan vierailulla mukana seurasi usein myös STT:n toimittajia, samoin YK:n yleiskokouksissa. Läheinen yhteistyö on ainakin nykylukijan mielestä saattanut vaarantaa toimittajien objektiivisuuden, mutta toisaalta rahallinen tuki ja pääsy lähelle päätöksentekoa ovat antaneet toimittajille mahdollisuuden kirjoittaa asioista syvästi asiaan perehtyen.

Yhteiskunnallinen asema vaati STT:tä olemaan hyvin tasapuolinen uutisoinnissaan ja varovainen julkaisutoiminnassaan. Esimerkiksi eri puolueisiin liittyvät uutiset oli pystyttävä kirjoittamaan niin puolueettomasti, että ne voitiin painaa sellaisinaan eri maakuntalehtiin. Erityisen arka aihe olivat ulkopolitiikka. Etenkin idänsuhteista piti puhua varovaisesti, samoin muustakin ulkopolitiikasta. Tästä syystä STT:tä on syytetty myös suomettumisen kehdoksi, samoin kuin Yleisradiota.

Puolueettomuuden ja asiallisuuden vaatimus piti uutisten tyylin kuivana. Mitään yhteiskunnallista tahoa ei saanut suosia toisten kustannuksella, ei myöskään aihevalintojen osalta. Yleisesti ottaen STT:n uutisia pidettiin luotettavina. Siksi median historiassa erikoinen episodi on STT:n oikeudenkäynti. Vuonna 1998 STT julkaisi uutisen, jonka mukaan hiihtäjä Jari Räsänen olisi ostanut kasvuhormonia sisältävän doping-ampullin. Uutinen synnytti tapahtumavyöryn,

johon vedettiin mukaan myös poliittista väkeä kuten Hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja Esko Aho. STT tuomittiin valtaviin korvauksiin hiihtäjille ja STT:n päätoimittaja Kari Väisänen joutui eroamaan tehtävästään. Myöhemmin osoittautui, että nimenomaan STT:n oikeuteen haastaneet tahot olivat syyllisiä doping-rikoksiin.

2000-luvulle tullessa STT on elänyt vaikeita aikoja. Yleisradio lakkasi käyttämästä STT:n uutisia. Internet ja sosiaalinen media levittivät uutisia ilmaisiksi. Vaikka maakuntalehdet, Helsingin Sanomat ja MTV yhä käyttävät STT:n uutisia ja myös Yleisradio on palaamassa uutispalvelujen ostajaksi, tilanne koko media-alalla on edelleen erittäin vaikea. Uutisten toimittamisesta on yhä vaikeampi saada taloudellisesti kannattavaa uutisten levitessä nykyään ilmaiseksi verkossa kaikkien ulottuville. Lennätintoimiston aikaan tilanne oli toinen.