Mistä rahat uutistoiminnalle?

 

Sanomalehtien toimituksia rahoitettiin ennen sekä mainosmyynnillä että tilauskannoilla. Tilaajat maksoivat lehtitilauksista isojakin summia, jotta saivat tärkeän aamun lehtensä kotiin toimitettuna. Sanomalehtiala olikin pitkään yksi tuottoisimpia bisneksiä. Mainostulot olivat niin suuret, että niillä katettiin menot. Vuonna 2015 mainostulot laskivat ensi kerran alle tilauksista saatavien tulojen. Paperilehtien tilaajat siis mahdollistavat koko uutistoiminnan jatkumisen.

Myös televisiokanavat puolestaan myivät mainoksia, joiden avulla pystyttiin ylläpitämään myös uutistoimituksia. Auvoinen aika loppui, kun internet saapui. Netissä julkaistavasta materiaalista kuten uutisista ei kukaan ollut valmis maksamaan. Jos joku mediatalo yritti laittaa kaiken aineistonsa maksumuurin taakse, siitä ei usein seurannut hyvää; samat tilaajat, jotka olivat olleet valmiita maksamaan paperilehdestä, eivät yhtään välttämättä enää maksaneetkaan oikeudesta lukea lehteä verkossa.

Mainostaminen siirtyi kaikkiaan yhä enemmän verkkoon, joten mainospaikan ostajistakaan ei ollut samaan malliin taloudellista hyötyä kuin aiemmin. Samaan aikaan uutisia piti tuottaa yhä enemmän, jotta perinteiset kanavat säilyttäisivät asemansa uutisten toimittajina. Lisäksi uutisia piti olla tarjolla eri medioissa, sosiaalinen media ja videotuotanto mukaan lukien.

Moni mediatalo on päätynyt verkkojulkaisuissaan ns. klikkipohjaiseen mainosmyyntiin. Jos uutista klikattiin paljon, eli mahdollisimman moni ihminen halusi lukea jutun, sen yhteyteen saattoi myydä kalliimpia mainoksia. Tämä synnytti ns. ”klikkijournalismia”, jossa lukijoita pyrittiin kalastelemaan mielenkiintoisilla uutisotsikoilla. Tyyli on monin paikoin kääntynyt itseään vastaan ja vienyt luottamusta uutistoimituksiin.